Kellojan Kotkat osallistuivat ralliin kolmatta kertaa. Nuorempi kotka odottelikin jo alakerrassa intoa täynnä, kun seitsemän aikaan laskeuduin yläkerrasta kahvinkeittoon. Tunnin verran vieneiden aamutoimien jälkeen starttasimme kutakuinkin rallin alkuminuuteilla kohti Kuortaneen Länsirannan kuukkelimaita. Päätimme hyödyntää pimeän ajan siirtymiseen päättämäämme aloituspaikkaan. Pakkasta oli loppumatkalla 23 astetta ja pieni tuulenvire siihen päälle. Pikku hetki piti perillä vielä odotella aamun valkenemista ja noin klo 09:10 laahustimme rasvaruokinnalle. Eka rallilaji oli puukiipijä ja sitten olikin hetki hiljaista. Viheltelin harmaapäätikan ääntä ja pian naaras harmaapää ilmestyikin rasvalle. Sitten heräsivät tinttiparvet ja saimme kokoon tali-, sini-, hömö- ja töyhtötintin. Hiukan piti välillä kävellä pakkasen pistellessä poskipäitä, ilman kuukkelia emme aikoneet pois lähteä. Jostain pyrähti paikalle palokärki, ei tosin ruokinnalle vaan lähikuusen rungolle ja sitten noin puolen tunnin odottelun jälkeen yksi kuukkeli ilmestyi kuusten yläoksille. Se riitti meille ja päästimme sen rauhassa lähestymään ruokintaa ja lähdimme pois. Kahdeksan lajia oli saaliina paikasta.
Korppi oli 9. laji metsätien varresta ennen Kuortane-Seinäjoki tietä, naakkaparvi kymmenes. Isolla tiellä nuorempi kotka nukahti auton lämmettyä. Käpytikan näin yksin, mutta ajattelin että se löytyisi vielä myöhemmin, enkä herättänyt vieruskaveria. Päivän mittaan asia alkoi harmittaa, kun toista käpytikkahavista ei vain kuulunut. Maankaatopaikalla viettämämme ekan kaffitauon (ilman lisälajeja) jälkeen käännyimme Kuortaneen tieltä Seinäjoen kaupunkialueille ja aloimme taas yhdessä ruksata lajeja vauhdilla. Ensin harakka, kesykyyhky ja fasaani, sitten Ruukintieltä Upasta mustarastas. Soukkajoen asuntoalueelta eräältä piharuokinnalta löytyi varpunen, pikkuvarpunen ja viherpeippo, sekä puidenlatvojen naakkojen seasta ekat varikset. Puuttomantien sillalle tullessa oli 18 lajia kasassa. Sillankupeessa autosta noustua oli aivan tien vieressä pikku urpiaisparvi, jossa seassa ainakin kaksi tundraurpiaista. Koskikaran takia paikalle tulimme, mutta sitä ei löytynyt. Vielä ennen autoon nousua saimme jokivarressa vihellelleestä punatulkusta uuden lajin.
Seuraava pysäkki oli Kyrkkärin sula ja haaveena oli myös kasvihuoneelta västäräkki. Sulassa ei vesilintuja ollut västäräkistä puhumattakaan, vain päivän kylmin paikka tuli täällä bongattua, saimme sentään keltasirkun lisälajiksi. Törnävällä kiertelimme vielä joen sulapaikkoja karan toiveissa, mutta lisälajiksi saimme luonnonsuojelualueen kuusikosta kuusitiaisen. Hippiäistäkin kuulostelimme, mutta varmistumatta se jäi. Mahdollisia sinisorsapaikkoja emme jääneet etsimään, vaan suuntasimme Nurmon Koliiniin "varmaan" turkinkyyhkypaikkaan. No se varma petti ja jatkoimme Nurmon kirkolta joen itäpuolta Lapuaa kohti. Koskelankylässä hidastimme Nurmonjoen sulapaikan kohdalla ja se kannatti, sillä yksinäinen laulujoutsen uhmasi talvea pienessä sulapaikassa, lajeja kasassa nyt 24 ja viimevuotinen tulos jo ohitettu ennen Alajoella käyntiä. Toinen turkinkyyhkypaikka piti Lapuan Jokilaakson rannassa, jossa turkkilainen pyristeli jääkylmän veden rajassa ja nousi sitten rantalepikkoon.
Tankkaustauon jälkeen suuntasimme Alajoelle joen itäpuolta tavoitteena Särkymänevan teeret. Niitä ei löytynyt, eikä Kauhavan puolelle siirryttyä Paukunmäestäkään vielä mitään. Mutta sitten ennen Saarimaan tienhaaraa joku pikkulintuparvi kierteli pellolla. Äkkiä parkkiin ja eka kertaa kaukoputki esille. Lajiksi paljastui pulmunen ja lukumäärä reilut kolmekymmentä, ihan tarkkaa lukumäärää ei saanut kun parvi ei malttanut olla aloillaan kovin kauaa. Pernaan kulmilla ei ollut kummempaa, harmaalokitkin lienevät lähteneet pakkasia pakoon. Sitten käänsimme kuuluisalle Kangas-Annala tielle ja pidimme päivän toisen kunnon kaffitauon ennen Ämpin peltoaukeille tuloa. Aloimme jo laskeskella mahdollisia lisälajeja. Tällä hetkellä oli kasassa 26 lajia ja kolmenkymmenen rikkomiseen voisi olla mahiksia. Montaa sataa metriä emme Annalan metsän reunasta ajelleet kun tuli äkkipysähdys. Jokivarressa liihotteli iso petolintu. Kaukoputkella laji varmistui maakotkaksi ja hetken hieman lepikon latvojen yläpuolella kaarrellut kotka oli hienosti näkyvillä ennenkuin häipyi kohti pohjoista.
Sitten Ämpin sillan yli länsipuolelle ja ihmettelimme, että pulmunen ja maakotka havaittu, mutta ei närheä tai käpytikkaa. Ensin mainittu eli närhi tuli lopulta Kaunissaaren talojen pihapiiristä ja seuraava mukava laji kanahaukka liihotteli vakiopaikoillaan Naamissa jokivarressa ja katosi itään Poutun puolelle. Poutun padolta ei avovedestä lisälajeja tullut. Päätimme hakea "varman" lajin Malkakoskelta 30:ksi lajiksi ja toiveissa olisi vielä tienvarsilta se käpytikkakin. Malkakosken padolta saimmekin koskikaran, mutta vaikka kuinka ajelimme metsäteitä Malkakoskelta kotia kohti Kellojalle tikkaa ei vain näkynyt. Iltapäivä rupesi jo uhkaavasti hämärtymään ja ralliaika loppumaan, mutta päätimme vielä viimeisenä toivona käväistä Jouttikallion "tikkapinoilla", jossa viime talvena oli mm. valkoselkiä ja pohjantikkoja. Niitä emme uskoneet näkevämme, käpytikkakin riittäisi. Vieläkin laji teetti ison kävelykierroksen puupinojen väleissä, tuulimyllyt humistivat niin ettei koputuksia kuulunut. Autoon noustua ja startattuamme jo pois vilkaisimme vielä ympäristön kelopuut tarkkaan ja siellähän se käpytikka koputteli kelon runkoa. Vastaisuudessa taitaa kyllä rallikaveri saada herätyksen aina kun uusi laji näkyy.
Olimme tosi tyytyväisiä retkipäiväämme ja arvelimme voittotuloksen olevan 35:n paikkeilla. Harmittavimmat puutteet listallamme olivat sinisorsa, teeri ja hippiäinen. Myös pyrstötiaista, käpylintuja ja pähkinähakkia odottelimme. Seinäjoen tilhet ja västäräkki jäi löytymättä. Toisaalta arvelimme pulmusen, maakotkan ja kuukkelin olevan kovia lajeja, maakotka olikin ässälajimme.
Kiitokset kaikille lajiemme pohjustajille ja onnea tuleviin ralleihin.
t. Raimo ja Eetu Laurila