Birdlife suomi logo

SSLTY logo
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry.

Sivun pääkuva

ARK-lajit

Suomenselän lintutieteellisen yhdistyksen aluerarireettikomitean (ARK) tarkastettavien lajien luettelo. Jos havaitset jonkun näistä lajeista SSLTY:n alueella, niin täytä lajista viipymättä kaavake ja lähetä se ARK:n sihteerille Esko Rajalalle, ark(ät)sslty.fi . ARK voi pyytää kaavakkeen myös poikkeukselliseen aikaan tehdyistä havainnoista. Myös alueellamme havaituista valtakunnallisista RK-lajeista tulee lähettää rariteettikaavake ARK:lle.

Lataa tästä rariteettikaavake PDF (tulostettava ja käsin täytettävä) tai XLS (sähköisesti täytettävä).

ARK-käytäntöön muutos 20.9.2019

Suomenselän lintutieteellisen Yhdistyksen alueellinen rariteettikomitea on päättänyt, että ARK-lajin havainto voidaan hyväksyä ilman ARK-kaavakkeen täyttämistä, jos käytettävissä on ns. kova dokumentti (valokuva, video tai äänite, mistä voidaan tehdä sonogrammi), ja jos dokumentin pohjalta määritys on yksiselitteisesti oikein. Dokumentti voi olla Tiirassa tai toimitettuna suoraan ARK:n jäsenelle (mieluiten sihteerille) tai Tiirasta linkkinä esim. kotisivulle.

Muista ARK-havainnoista vaaditaan tietysti edelleen kaavake. Kaavake on hyvä täyttää heti tuoreeltaan ja lähettää saman tien ARK:n sihteerille. ARK voi pyytää selvitystä kuten ennenkin mistä tahansa havainnosta.

Tiira-havaintoihin, jotka siis ovat dokumentin perusteella varmasti oikeita, pyritään laittamaan hyväksytty-leima (näkyy havainnossa H-merkkinä) viimeistään jokaisen kuukauden päätyttyä.

Tarkistettavat lajit

Vuoden 2020 alusta yksi muutos ARK-listaan, tulipäähippiäinen siirtyi ARK:n tarkistettavaksi.

ARK-listaan tulee vuoden 2019 alusta kaksi muutosta. Vuorihemppo ei enää vaadi kaavakkeen täyttämistä. Ad koiras arosuohaukka poistuu myös listalta. Sen sijaan naaraasta ja nuoresta linnusta vaaditaan edelleen ARK-ilmoitus.

ARK-lajit ovat: kilju-, lumi-, tiibetin- ja punakaulahanhi, sepelhanhi (alalaji hrota), ruostesorsa, haahka, kyhmy- ja allihaahka, kiiruna, jääkuikka, amerikanjääkuikka, jääkuikka/amerikanjääkuikka, pikku-uikku, mustahaikara, kiljukotka, pikkukiljukotka, kiljukotka/pikkukiljukotka, haara-, isohaara-, niittysuo-, punajalka- ja tunturihaukka, arosuohaukka (naaras ja nuori), pikkuhuitti, liejukana, mustajalkatylli, avosetti, keräkurmitsa (syksyllä), meri- ja pulmussirri, heinäkurppa, lampiviklo, rantakurvi, leveäpyrstö- ja tunturikihu, iso- ja aroharmaalokki, pikkukajava, riutta-, pikku- ja valkosiipitiira, etelänkiisla, ruokki, pikkuruokki, riskilä, turturikyyhky, sininärhi, mehiläissyöjä, lyhytvarvas- ja tunturikiuru, nummi-, taiga-, iso- ja luotokirvinen, virta- ja sitruunavästäräkki, sinipyrstö, mustaleppälintu, sepel- ja mustapäätasku, rastaskerttunen, viiru- ja ruokosirkkalintu, pikkukultarinta (kevät- ja kesähavainnot), sepelsieppo, kirjokerttu, lapinuunilintu (laulavasta myös ulkonäön kuvaus), hippiäis- ja taigauunilintu (kummastakaan uunilintulajista ei pelkkä äänihavainto riitä), ruskouunilintu, tiltaltin alalajit tristis ja collybita, viiksitimali, pussitiainen, viitatiainen, tulipäähippiäinen, mustaotsalepinkäinen, punakottarainen, keltahemppo, pikkusirkku.

Huomautettakoon, että ARK voi pyytää lomaketta havainnosta, vaikka kyseessä ei olisikaan varsinainen ARK-laji. Tyypillinen esimerkki on fenologisesti erikoinen havainto kuten myöhäinen idänuunilintu. Havainnoitsijan ei pidä pahastua ARK:n kaavakepyynnöstä. Kyse ei ole epäluottamuksesta, kiusanteosta tai simputuksesta, vaan tarkoitus on varmistaa havainnon riittävä dokumentointi katsauksia varten.

Näin Olavi Hildén kirjoitti vuonna 1975, kun RK perustettiin: ”On tietenkin havainnoijan oma asia, mitä hän näkee tai luulee nähneensä, niin kauan, kuin havainnot pysyvät hänen muistivihossaan. Mutta jos ne aiotaan julkaista tieteelliset vaatimukset täyttävässä aikakauslehdessä, on niiden todenperäisyydestä saatava vahvat takeet. Julkaisemisen jälkeen havainnot ovat automaattisesti mukana tieteellisessä tutkimuksessa, osana tieteen palapeliä, jonka tavoitteena on mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan antaminen kulloinkin tutkittavasta ilmiöstä. Väärät havainnot vievät helposti tutkimusta harhaan.”

Tätä periaatetta BirdLife kunnioittaa edelleen kuten myös SSLTY. Kun havainnot tulevat nykyään aika usein muistivihkon sijaan lähes reaaliajassa näkyviin Tiira-havaintojärjestelmään, vaatimus havaintojen tarkistamisesta on entistä suurempi. Jos kirjaa havaintonsa Tiiraan, täytyy olla valmis vastaamaan siitä, että laji on oikein. Erityistä varovaisuutta on syytä noudattaa ilmoittaessaan toisen havaintoa, jos havaitsija on ”maallikko” ja/tai kyseessä on erikoinen havainto. Silloin olisi hyvä olla nähtynä ns. kova dokumentti (kuva, video tai äänitys).

 Ark:n sihteeri

Tietosuojakäytäntö ›  Rekisteriseloste ›