Talvilintulaskenta on suosittu lintuharrastusmuoto
Talvilintulaskentojen menetelmä
Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimien talvilintulaskentojen tavoitteena on selvittää talvilintujemme levinneisyyttä, runsautta ja elinympäristöä sekä näissä tapahtuvia muutoksia talven aikana, vuodesta toiseen ja pitkällä aikavälillä. Laskennassa kuljetaan kävellen tai hiihtäen 3-12 km pitkä reitti syys-, keski- ja kevättalvella. Uuden reitin voi suunnitella itse, mutta siitä kannattaa keskustella lähiseudun laskijoiden kanssa, jotta reitit eivät olisi päällekkäisiä. Laskennassa edetään hitaasti ja pysähdellen. Keskitalvella 10–12 km reittiin kuluu koko valoisa aika. Kaikki havaitut linnut lasketaan ja kirjataan muistiin biotoopeittain (asutus, pelto, metsä jne.). Tärkeintä laskennan toteutuksessa on, että se toistetaan joka kerta samalla tavalla. Laskennan tulokset kirjataan talvilintulaskentalomakkeelle, jonka voi täyttää Internetissä tai paperiversiona. Lähtemällä mukaan laskentaan menetelmän oppii parhaiten ja samalla voi verrata ovatko omat tulokset vastaavia kuin kokeneemmalla laskijalla. Lisätietoja talvilintulaskennasta löytyy Eläinmuseon sivuilta http://www.luomus.fi/seurannat/talvilintulaskennat/index.htm
Laskentaa yli 50 vuotta
Talvilinnuston vakioreittilaskentoja on Suomenselällä laskettu talvesta 1956–57 alkaen. Kevättalven laskentakerta tuli mukaan vuonna 1967 ja syyslaskentoja on tehty syksystä 1975. Alkuvuosista lähtien laskentareittien yhteispituus on ollut muutamia satoja kilometrejä. Enimmillään vuoden 1968 joulun aikaan laskettiin 702 km. Suosio on säilynyt 2000-luvulla, jolloin Suomenselän syys-, talvi- ja kevätlaskentoja on laskettu keskimäärin 45 reitillä ja 400 reittikilometrillä. Vanhimmat reitit on ehditty kiertää jo yli sata kertaa, joten tietoa talvilinnuista on kertynyt varsin pitkältä ajalta.
Leppoisaa retkeilyä
Parhaimmillaan talvilintulaskenta muodostuu perinteiseksi seudun lintuharrastajien tapahtumaksi, jolle varataan tarvittavat päivät jo hyvissä ajoin. Leppoisan laskennan lomassa on mukava jutella linnuista ja luontoharrastuksesta. Varsinkin metsäisillä reiteillä jutusteluun on hyvin aikaa. Taajamissa taas voi etsiä ruokintapaikoilta harvinaisuuksia sekä keskustella muiden ulkoilijoiden kanssa. Monet juttelevat linnuista mielellään. Ja vaikka ei juttukaveria olisikaan, on talvilintulaskenta lähes poikkeuksetta varsin rentouttava ja kuntouttava kävely- tai hiihtoreissu. Laskennoissa on mielenkiintoista laskea myös eläinten jälkiä ja seurata muuta luontoa.
Kannanmuutokset näkyvät tuloksissa
Monien lajien määrissä on 50 vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia. Esimerkiksi sinitiainen ja viherpeippo ovat tänä aikana runsastuneet nollasta yleisimpien talvilintujemme joukkoon. 2000-luvulla runsastumaan alkanut pikkuvarpunen on tulossa hyvää vauhtia perässä. Metson, teeren ja varsinkin riekon raju väheneminen on merkille pantavaa. Myös hömötiaisen ja varpusen alamäki näkyy aineistossa selvästi. Tietenkin suurin osa lajeista kuuluu edellä mainittujen ääriesimerkkien väliin eli niiden talvikantojen muutokset ovat pienempiä.
Pitkäaikaisen kannankehityksen lisäksi talvilintulaskentatulokset kertovat vuosien välisistä eroista. Lämpimät syksyt ja talvet näkyvät selvästi sekä yksilö- että lajimäärissä, joten ilmaston lämpenemisenkin voi laskentatuloksista todeta. Samoin tuloksista erottuvat hyvät myyrävuodet, käpytalvet, marjatalvet jne. Laskennoista selviää myös lintujen talvikuolleisuus ja esim. hippiäisiä ei kovien pakkastalvien kevätlaskennoissa juuri ole.
Vakioreittien ulkopuolista laskentaa
Keurusseudulla on jo kymmenien vuosien ajan kirjattu talvilintuja muistiin myös vakioreittien ulkopuolisilla retkillä metsissä ja maaseudulla. Hyvää aineistoa kertyy, kun kirjaa maastoretkiltä kaikki havaitut linnut sekä kuljetun kilometrimäärän ylös. Tulokset tästä ”kilometrilaskennasta” ovat metsälajien osalta hyvin samansuuntaisia kuin vakioreiteilläkin. Biotooppijako maaseutuun ja metsään antaa kuvaa lajien runsauksista elinympäristöissä, joita on pinta-alallisesti paljon, mutta vakioreiteillä vähän. Taajamia, joissa vakioreitit usein kulkevat, ei ole kilometrilaskentaan kelpuutettu. Tämän laskentatavan toivoisi yleistyvän myös muualla Suomenselällä, sillä se ei vaadi kuin hieman kirjaamisintoa retkillä. Talvilintuvastaava antaa laskennasta tarvittaessa lisätietoa sekä ottaa mielellään vastaan laskentatuloksia.
Ruokintapaikkaseuranta
Reittilaskentojen lisäksi Eläinmuseo koordinoi myös talvilintujen ruokintapaikkaseurantaa. Seurannan tavoitteet ovat periaatteessa vastaavat kuin talvilintulaskennassakin, mutta seurannan kohteena ovat ruokintapaikan linnut. Ruokintaa havainnoidaan lokakuun alusta huhtikuun loppuun, mutta lyhempikin seuranta-aika riittää. Havainnot raportoidaan puolen kuukauden jaksoissa, joilta kerätään tiedot ruokintapaikalla vierailevien eläinten maksimimäärästä lajeittain. Toisena tietona pyydetään toiseksi suurin määrä ja kolmanneksi tiedoksi voi halutessaan laskea vielä jakson mediaaniarvon. Lisäksi kerätään tietoja mm. havainnointiaktiivisuudesta, tarjolla olevasta ravinnosta ja havaituista sairauksista. Ruokintapaikkaseuranta on helpoin laskentamuoto, jossa siis yksinkertaisimmillaan katsellaan ikkunasta silloin tällöin ruokinnalle ja kirjataan jaksojen lajikohtaiset maksimimäärät lomakkeelle. Suomenselällä ruokintapaikkaseurantaan on osallistunut vain vajaat kymmenen ruokintapaikkaa vuosittain, mutta monet tutkimukseen osallistuneet ovat tehneet perusteellista työtä jo vuosia.
Matti Aalto
Lisätietoja:
SSLTY:n talvilintuvastaava Matti Aalto
aallonmatti(ät)hotmail.com
040 574 3645
