Muutontarkkailu – Elämyksiä hyvässä seurassa.
Muutontarkkailu eli staijaus on yksi suosituimmista lintuharrastuksen muodoista. Joka kevät ja syksy ympäri Suomen (ja maailman) keräännytään hyväksi havaituille paikoille seuraamaan muuttolintujen tarjoamaa näytelmää. Suomenselällä suosittuja paikkoja ovat mm. Seinäjoen Kyrkösjärvi ja Nurmon Hirvijärvi, Karstulan Humppi, Keuruun Riiho ja Keurusselkä sekä Ilmajoen Alajoen suunta. Toki myös muualta löytyy sopivia alueita, sillä tärkeimmät kriteerit ovat sijoittuminen lintujen muuttoreitille sekä hyvä näkyvyys. Muutontarkkailun viehätys pohjautuu suuresti sen yllätyksellisyyteen: kohdalle osuessaan voi nähdä valtavan spektaakkelin, mutta toisaalta sopivasta säästä huolimatta usein tuijotetaan tyhjää taivaanrantaa. Niinpä kiikari ja kaukoputki ovat erittäin hyödyllisiä ja suositeltavia apuvälineitä, mutta kysyessä saat kyllä katsoa tarvittaessa vierustoverinkin välineillä. Muutontarkkailu tarjoaa myös yhden tavan arvioida karkeasti lintukantojen kehitystä. Suomessa paras esimerkki tästä on jokavuotinen Suomenlahden kevätarktika, arktisten vesilintujen muutto. Näistä havainnoista on nähtävissä esimerkiksi allien väheneminen.
Kevätmuutto Suomenselällä
Suomenselällä kevätmuuton havainnointia aloitellaan enemmälti maaliskuulla, jolloin merikotkien pääjoukot suuntaavat Vienan pesimäseuduilleen. Paras muuttopäivä on useimmiten poutasäällä leppeän lounaistuulen puhaltaessa. Jo maaliskuulla saapuvat myös ensimmäiset laulujoutsenet, kiurut, pulmuset ja töyhtöhyypät. Kevätmuutto on kuitenkin näyttävimmillään huhtikuussa, jolloin saapuvat useimpien päivämuuttajien pääjoukot. Kuun puolivälin jälkeen Jalasjärven, Ilmajoen ja Kauhavan tulvilla on mahdollista nähdä suurten metsähanhiparvien tankkaavan muuttomatkansa loppuosaa varten, ja samoihin aikoihin muuttavat myös petolintujen ja kurkien massat. Toukokuussa saapuvat lähes kaikki loput muuttolintumme, mutta muuttoa voi havaita lähinnä öisin tai vesisateessa. Kahlaajia saattaa kuitenkin kerääntyä tulvalammikoille ympäri Suomenselän, massoittain mm. Jalasjärven Hirvijärvelle, ja kuun loppupuolella voi säistä riippuen suurimmilla järvenselillä lepäillä ja muuttaa arktisten vesilintujen, kuten mustalintujen, allien ja pilkkasiipien, parvia.
Syysmuutto Suomenselällä
Vaikkei uskoisi, syysmuutto on vauhdissa heti touko-kesäkuun vaihteesta alkaen, kun useiden kahlaajien naaraat suuntaavat takaisin etelään käytyään munimassa pohjolan soilla. Varsinainen muutonhavainnointi alkaa Suomenselällä heinäkuun puolivälin jälkeen sateisina päivinä, kun etenkin Keurusselän Kaukasessa ja Nurmon Hirvijärvellä seurataan suosirrien, punakuirien, tundrakurmitsojen ja muiden arktisten kahlaajien sekä mustalintukoiraiden matkaa. Elokuussa kahlaajien muutto jatkuu ja kuun loppupuolella mukaan liittyvät useat pikkulinnut.
Syysmuutto on kuitenkin voimakkaimmillaan syyskuulla ja etenkin sen puolivälin tienoilla: tällöin muuttavat metsähanhet, petolinnut, pääosa pikkulinnuista sekä sopivalla pohjoistuulella kurkien pääjoukot. Kurkimuuttoa voi havainnoida missä vain vaikkapa avohakatuilta mäkien lailta, tosin ”muuttoputki” kulkee perinteisesti Karstula-Keuruu-linjalla. Sadesäällä vesistöreittien varsilla voi nähdä myös voimakasta sorsien ja nuorten kahlaajien muuttoa. Lokakuussa vuoroon astuvat arktiset hanhet, mutta ilman idänpuoleisia tuulia niiden päämuuttoreitti kulkee itäisimmän Suomen yllä. Todellinen staijari lopettaa syysmuuton havainnoinnin vasta järvien jäätyessä: marraskuun lopun viimassa rantakalliolta voi nähdä yhden linnun, mutta se saattaa olla sitäkin elämyksellisempi: jääkuikka, pikkuruokki tai vaikkapa leveäpyrstökihu!
Ari Aalto
