Birdlife suomi logo

SSLTY logo
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry.

Sivun pääkuva

Linnusto

Hirvijärven ja Varpulan lyhyt historia

Seinäjoen ja Lapuan kuntien rajalla sijaitsevat Hirvijärvi ja Varpula muodostavat eteläpohjalaisen mittapuun mukaan laajan vesistökokonaisuuden. Vuonna 1973 täytetyn Hirvijärven kesäaikainen vesipinta-ala on 15,5 km2, kymmenkunta vuotta vanhempi Varpula on pinta-alaltaan 5,2 km2. Molemmat järvet ovat matalahkoja, ruskeavetisiä, ravinteikkaita ja varsin kalaisia.

Monet tekoaltaat ovat olleet etenkin elinkaarensa ensimmäisten vuosien aikana mainioita lintupaikkoja, eivätkä Hirvijärvi ja Varpulakaan ole tässä suhteessa poikkeuksia. Kun altaat aikoinaan täytettiin, syntyi alkuperäisten pelto- ja suomaiden päälle aivan uusi vesiekosysteemi, joka tarjosi linnuille monipuolisen pesimäympäristön ja ennen kaikkea lähes ehtymättömiltä vaikuttaneet ravintovarat. Pesimälinnuston kulta-ajat ajoittuivat 1970- ja 1980-luvuille, jolloin sorsa- ja lokki- ja kahlaajakannat olivat suurimmillaan. Tavanomaisten kosteikkolajien lisäksi altailla pesi tuolloin myös vesipääskyjä ja lapintiiroja sekä kesällä 1979 mustatiiraparikin.

Muutamassa vuosikymmenessä alkuperäinen tekojärvimaisema on muuttunut merkittävästi. Alkujaan kasvittomat ranta-alueet ovat nykyisin pensaiden tai puiden peittämiä ja tiheät sara- sekä sammalkasvustot ovat verhonneet pääosan rantalietteiköistä. Lokki- ja sorsalintukannat ovat selvästi taantuneet ja suokukko sekä vesipääsky hävinneet kokonaan pesimälajistosta. Myös muutolla levähtävien kahlaajien määrät ovat pienentyneet rantalietteikköjen umpeenkasvun ja kelluvien turvesaarekkeiden vähentymisen vuoksi.

Nykyinen linnusto

Yleistä

Jos käytetään mittapuuna kosteikkolajien parimääriä tai suuria muutonaikaisia kerääntymiä, ei kumpaakaan tekoallasta voi pitää varsinaisena lintujärvenä. Mikäli kriteeriksi otetaan yksilömäärän sijaista lajiluku, tilanne muuttuu oleellisesti. Hirvijärven-Varpulan alueella on 31.12.2008 mennessä havaittu 227 lintulajia., mikä on sisämaan kosteikkoalueelle varsin paljon. Tavallisempien lintujen joukkoon on eksynyt myös harvinaisuuksia, kuten amerikantavi, amerikanjääkuikka, arosuohaukka, kiljukotka, punajalkahaukka, tunturipöllö, lampiviklo, valkosiipitiira, leveäpyrstökihu, pikkuruokki, pikkukajava, sininärhi, virtavästäräkki, isokihu ja merisirri.

Pesimälinnusto

Hirvijärvi-Varpulan alueen pesimälinnustosta on olemassa vain yksi laskenta, joka tehtiin Hirvijärven puolella alkukesällä 1993. Selvityksessä järveltä löydettiin 41 lajia, joista todennäköisesti/varmasti pesiviä oli n. 25. Kokonaisparimäärä oli 339 ja runsaslukuisimmat lajit ruokokerttunen (60 paria), pajusirkku (49 paria), västäräkki (37 paria) sekä rantasipi (34 paria). Harvinaisempia lajeja olivat mm. kuikka (pesivä pari), kaakkuri (pesimätön pari), lapintiira (3 paria), vesipääsky (pesimätön lintu) ja luhtakerttunen (reviiri). Seuraavana kesänä altaan rantametsikössä todettiin myös harmaahaikaraparin keskeytynyt pesimäyritys. Varpulan allas on erityisesti lokkilintujen suosima järvi. Tarkempia laskentoja altaalla ei ole tehty, mutta 1990-luvulla alueella on pesinyt mm. n. 70 pikkulokki-, 80 naurulokki- ja neljä lapintiiraparia.

2000-luvulla altaiden pesimälinnustoon on kuulunut aiempia vuosikymmeniä enemmän pikkulokkeja (50-100 paria/vuosi) ja lapintiiroja (10-15 paria/vuosi). Muilta osin mahdolliset pesimälinnuston muutokset ovat selvittämättä. Vakinaisesti pesiviä kosteikkolajeja lienee nykyisin 30-40.

Muuttajat ja vaeltajat

Lintujen kevätmuutto on Hirvijärven-Varpulan alueella määrällisesti vaatimatonta. Erityisen suotuisina päivinä voi huhtikuun loppupuolella kuitenkin nähdä sadoittain muuttavia metsähanhia ja kurkia tai muutamia tuhansia järripeippoja. Toukokuussa sateinen sää ja idänpuoleinen tuuli ovat joskus pudottaneet altaille myös runsaasti sorsia - etenkin mustalintuja ja alleja. Paikallisia kahlaajia rantalietteillä näkee runsaammin vain sellaisina keväinä, kun altaiden veden pinta on syystä tai toisesta erityisen alhaalla.

Syksyllä lintujen liikehdintä on usein vilkasta, etenkin aamuisin. Syysmuuton valtalajeja ovat räkättirastaat, peipot ja järripeipot. Toisinaan on nähty myös komeita punakylkirastaiden päivämuuttoja. Kurkia ja hanhia muuttaa selvästi enemmän kuin keväällä, mutta niiden päiväsummat nousevat melko harvoin yli tuhanteen lintuun. Vaelluslinnuista näkyvimpiä ovat yleensä tiaiset ja urpiaiset. Eräinä syksyinä myös käpytikkoja, pähkinähakkeja, närhiä tai tilhiä on ollut liikkeellä runsaasti.