Birdlife suomi logo

SSLTY logo
Suomenselän Lintutieteellinen Yhdistys ry.

Sivun pääkuva

Päiväpetolinnut

Päiväpetolintujen esiintymistä ja kantojen vaihtelua seurataan Suomessa tarkoin lähinnä Luonnontieteellisen Keskusmuseon rengastustoimiston toimesta. Seurannan ytimen muodostavat  petolinturengastajien vuosittaiset yhteenvetotiedotteet ja ns. petoruutulaskennat. Suomenselältä yhteenvetokaavakkeen täyttää kymmenkunta rengastajaa, mutta petoruutuja eli 10 x 10 km:n ruutuja, joilta pyritään etsimään kaikki haukkojen ja pöllöjen pesät, on täällä vain kaksi, molemmat Keuruulla. Kotkilla, sääksillä ja muuttohaukoilla on omat erilliset seurannat.

 

Näiden valtakunnallisten hankkeiden lisäksi Suomenselällä on jo vuosikymmeniä pyörinyt oma haukkaseuranta, joka toimii siten, että haukkavastaava (viimeaikoina Pertti Sulkava) pyrkii keräämään toimialueeltamme kaikki haukkoja ja kotkia koskevat tiedot ja laatii niistä vuosittain katsauksen Suomenselän Linnut-lehteen. Tällainen katsaus onkin ilmestynyt, yleensä lehden ykkösnumerossa, säännöllisesti jo vuosikymmeniä. Niinpä voimme melko tarkalleen sanoa, mitä haukkalajeja täällä pesii, ja miten niiden määrät ovat muuttuneet. Esim. viime vuosikymmenten aikana tuulihaukat ova runsastuneet voimakkaasti, samoin ruskosuohaukat ja paikoin sääksetkin. Tuulihaukoille on ripustettu n. 1000 pönttöä, useimmiten latojen päätyihin. Sen sijaan sinisuohaukat, mehiläishaukat, hiirihaukat ja kanahaukat ovat taantuneet. Varpushaukka lienee keskimäärin alueen runsaslukuisin pesimälaji. Muuttohaukka hävisi pesimälintuna Suomenselältä 1960-luvulla, eikä ole ainakaan vielä palannut. Ampuhaukka on hyvin vähälukuinen, nuolihaukkoja on melko yleisesti vesistöjen äärellä, piekana pesii vain satunnaisesti. Molemmat kotkalajit yrittävät levittäytyä tänne päin, mutta toistaiseksi aika huonolla menestyksellä.

Varsinkin metsissä pesivien haukkojen etsintään ja tarkkailuun mahtuisi hyvin uusia harrastajia. 

Pertti Sulkava