AFP, YLE Uutiset

Alaskan ja Koillis-Kanadan Baffininsaaren kivitaskujen matkaa voitiin seurata nyt ensi kertaa, koska lähettimet ovat kehittyneet riittävän pieniksi. Kivitaskut painavat noin 25 grammaa, niiden jalkoihin kiinnitetyt lähettimet runsaan gramman.

Lisäpainon ei uskota haittaavan kivitaskuja, sillä hyvillä ruokapaikoilla linnut jopa kaksinkertaistavat painonsa ennen kuin lähtevät matkansa rasittavimmille osuuksille, etenkin Atlantille tai Saharaan, kertoo saksalainen ornitologi Heiko Schmaljohann.

Saksalais-brittiläis-kanadalaisessa tutkimuksessa oli 46 koelintua. Alaskalaiset kivitaskut lensivät talveksi Afrikkaan ja palasivat sieltä seuraavana kesänä. Matkaa kertyi 14 500 kilometriä suuntaansa: yli Siperian ja poikki Arabian niemimaan Sudaniin, Ugandaan ja Keniaan. Menomatka kesti 91 päivää ja paluu 55.

Baffininsaarelta yksi kivitasku lensi Pohjois-Atlantin yli Britanniaan, sieltä Euroopan mantereen halki Välimerelle, Saharaan ja lopulta Mauritaniaan Länsi-Afrikkaan. Matka-aika oli mennessä 26 päivää ja palatessa 55. Atlantin lintu ylitti 850 kilometrin vuorokausivauhtia.

Kivitasku on matkamestari

Albatrossit ja muut leveästä siipivälistään tunnetut linnut on vanhastaan tiedetty pitkien muuttomatkojen tekijöiksi, mutta uusi tutkimus osoittaa kiistatta, että laululinnuista on samaan, tutkijat sanovat.

Laululinnuista kivitasku on kokoon suhteutettuna todellinen matkamestari. Tutkijoita pohdituttaa nyt, miten niin pieni eläin pystyy kaksi kertaa vuodessa niin huimaan fyysiseen ponnistukseen, etenkin kun kokemattomat nuoret linnut lähtevät matkaan yksin. Vain maapallon koko näyttää olevan rajana kivitaskujen muuttomatkoille, tutkijat sanovat.

Tutkimus ilmestyy keskiviikkona Biology Letters -lehdessä, jota julkaisee brittiläinen tiedeakatemia Royal Society.

Helsingin yliopisto / Luonnontieteellinen keskusmuseo

Helsingin Kaisaniemestä lokakuussa kuolleena löytyneen huuhkajan kuolinsyy on vihdoin varmistunut: linnun tappoi herpesviruksen aiheuttama infektio. Lintu on erittäin todennäköisesti Forumin katolla pesineen pariskunnan koiras.

Luonnontieteelliseen keskusmuseoon toimitetun huuhkajavainaan kuolinsyy selvitettiin Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) Oulun yksikössä, osin ruotsalaislaboratorion avustuksella. Kaupungistuneet petolinnut voivat Eviran mukaan saada herpes-tartunnan viruksen saastuttamasta saaliista, kuten puluista. Lintujen herpesvirukset eivät tartu ihmiseen.

Huono-onninen huuhkajakoiras rengastettiin poikasena vuonna 2006 Itä-Helsingissä ja löydettiin kuolleena 27.10.2011 Hotelli Arthurin katolta.

- Samaan aikaan loppuivat havainnot Forumin huuhkajaperheen koiraasta, kertoo museomestari Seppo Niiranen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Hänen mukaansa Forumin perheen isälintu oli rengastettu kuten löydetty huuhkajavainaakin. Renkaan numerosarjaa ei pystytty kuitenkaan pesinnän aikana lukemaan. Valokuvien perusteella renkaan muut tuntomerkit, kuten kiinnitystapa ja kulumajäljet täsmäävät kuitenkin kuolleen linnun renkaaseen. Lintu tullaan täyttämään kuluvan vuoden aikana ja se tulee Friidu-tyttärensä kanssa esille Luonnontieteellisen museon Suomen
luonto-näyttelyyn.

- Valitettavasti naaras taitaa joutua huhuilemaan Forumin katolla itsekseen, jos se ei onnistu löytämään uutta puolisoa ennen pesimäkauden alkua, summaa Niiranen.

Juuri näihin aikoihin huuhkajat aloittavat soidinlaulunsa. Isoja citypöllöjä seuraava kaupunkihuuhkajatyöryhmä toivookin havaintoja pääkaupunkiseudun linnuista. Jos huuhkajien huhuilua alkaa kuulua ydinkeskustassa, niin kenties Forumin pesälle on löytynyt uusi koiras.

BirdLife Suomi

Sinisorsa on aloittanut pesinnän vuoden pimeimpinä hetkinä Espoon Suomenojalla. Voimalaitoksella työskentelevä Mika Virtanen kertoi yllättyneensä tänään, kun jaloista ponnahti lentoon naarassinisorsa. Seuraavaksi Virtanen oli vähällä astua pesän päälle. Pesässä oli  yhdeksän munaa.

Sinisorsa munii yhden munan päivässä, joten muninnan on täytynyt alkaa talvipäivänseisauksen aikoihin tai aikaisemmin. Tavallisesti sinisorsan muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuussa.

Talvisia pesintöjä ei aikaisemmin ole todettu sinisorsalla, ja hyvin harva muukaan laji voi aloittaa pesintäänsä keskellä talvea. Talvisia pesintöjä on todettu esimerkiksi mustarastaalla, viherpeipolla, huuhkajalla sekä lehto- ja helmipöllöllä.

Koko joulukuun jatkunut leuto sää lienee saanut sinisorsan aloittamaan pesintänsä ennätysaikaisin. Pesän lähellä on lisäksi lämmitetty öljysäiliö ja sen ympärillä vielä tuulensuojaa tarjoava betoniaita. Lähipäiviksi ennustettu pakkanen karauttanee sorsan ennätysyrityksen  kiville.

BirdLife Suomi

Leuto alkutalvi näkyy ajankohtaan nähden tavallista monipuolisempana linnustona. Erityisesti vesi- ja lokkilintuja on selvästi keskimääräistä runsaammin. Jäättömillä järvillä ja merenlahdilla on vielä runsaasti vesilintuja. Isokoskeloiden suurimmat parvet eivät ole vielä edes ehtineet Etelä-Suomeen, ja esimerkiksi joutsenia ja kanadanhanhia viipyy Suomessa vielä sadoittain.

BirdLife Suomen mukaan vesi- ja rantalintujen lisäksi tavallista enemmän on ilmoitettu muun muassa västäräkkejä, niittykirvisiä ja sinisuohaukkoja. Keskimääräistä selvästi vähemmän on ilmoitettu esimerkiksi marjalintuja, kuten räkättirastaita, tilhiä ja taviokuurnia, koska pihlajanmarjasato on niukka.

Lintujen lajikirjo on edelleen monipuolinen. Kuluvan joulukuun aikana on havaittu tähän mennessä 160 lintulajia, mikä on kymmenisen lajia enemmän kuin keskimäärin viime vuosina samaan aikaan.

Joulukuun harvinaisimmat linnut olivat vain kuusi kertaa aiemmin Suomessa havaittu punapyrstölepinkäinen, joka viipyi Oulunsalossa 3.12. saakka, sekä kashmirinuunilintu, joka löytyi itsenäisyyspäivänä Mäntyharjulta. Kumpaakaan lajia ei meillä ole aikaisemmin havaittu talvikuukausina.

STT

Satelliittisääksi Jukan pitkä ja osin vaarallinenkin matka Afrikan talviasunnolle on ohi. Se laskeutui turvallisesti Lagdo-järven rantapuuhun Kamerunissa noin viikko sitten.

Rohkeutta linnulta ei ainakaan puuttunut, sillä se ohitti ehjin nahoin libyalaisen Sirten kaupungin. Kun Jukka kolmisen viikkoa sitten saapui Libyan ilmatilaan, Sirten omistuksesta käytiin kiivaita taisteluja kapinallisten ja Muammar Gaddafille uskollisten joukkojen välillä.

Kaikkiaan yli 6 600 kilometriä pitkä matka Pälkäneen Äimälästä Kameruniin kesti yli kuukauden. Linnuntietä matka olisi ollut vain 5 900 kilometriä, joten joitakin mutkia on mahtunut matkaan.

Keskinopeudeksi muodostui noin parisataa kilometriä vuorokaudessa.

BirdLife Suomi

Pohjoisamerikkalainen hietakurki (Grus canadensis) muutti maanantai-iltana Espoossa 27 tavallisen kurjen kanssa. Hietakurki on Euroopassa hyvin harvinainen satunnaisvieras, jota ei ole aikaisemmin havaittu Suomessa.

Espoon Laajalahdella Maarin lintutornissa linturetkellä ollut Asko Rokala huomasi ensimmäisenä lähestyvässä kurkiparvessa muita lintuja pienemmän ja vaaleamman kurjen. Myös muut tornissa sattumalta olleet lintuharrastajat – Jack Barkman, Jussi Lindström, Matti Sarkola, Ina-Sabrina Tirri ja kurkiparvesta useamman kuvan ottanut Joonatan Toivanen sekä torniin juuri kavunnut Andreas Uppstu – saivat hämmästellä odottamatonta lintuvierasta.

Kurkiparvi, jossa hietakurki matkasi, nähtiin vielä useammassa paikassa Espoossa ja Kirkkonummella. Auringonlaskun jälkeen parven nähtiin katoavan merelle kohti Viron rannikkoa.

Hietakurki pesii Koillis-Siperiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se on eurooppalaista kurkea pienempi ja vaaleampi. Sen otsalla on kirkkaanpunainen laikku. Euroopassa hietakurki on havaittu aikaisemmin alle 10 kertaa.

BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu harhautunut meille luonnonvaraisesti. Mikäli havainto hietakurjesta hyväksytään, lajista tulee 466. maassamme luonnonvaraisesti havaittu lintulaji.

BirdLife Suomi

Vaasan eteläpuolella Mustasaaren Söderfjärdenillä on maanantaista lähtien kierrellyt peloton nuori aavikkohaukka, jonka toisessa jalassa on renkaat ja toisessa helistin. Renkaat ja kulkunen osoittavat, että lintu on karkuteillä oleva metsästyshaukka. Sen alkuperästä ei kuitenkaan ole tietoa.

Aavikkohaukan löytänyt mustasaarelainen Peter Forslund ei tunnistanut lintua mutta ymmärsi katsovansa lintua, jota Suomessa ei pesi. Paikalle saapunut vaasalainen Aarne Lahti määritti lajin, joka oli hänelle tuttu ulkomaanmatkoilta. Suomessa aavikkohaukka on havaittu aikaisemmin neljä kertaa. Kahdessa tapauksessa kyse on ollut karanneesta metsästyshaukasta, jolla on ollut remmit jaloissa.

Luonnossa aavikkohaukkoja pesii 9 500–17 000 paria, lähimmät Unkarissa, Tšekissä ja Venäjällä. Kanta on pienentynyt kolmanneksen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, ja laji luokitellaan maailmanlaajuisesti uhanalaiseksi. Vähenemisen pääsyynä on aikuisten haukkojen pyydystäminen sekä poikasten ja munien keräily haukkametsästykseen.

Haukkametsästys on erityisen suosittua Lähi-idässä, mutta se on sallittu myös eräissä Euroopan maissa. Suomessa haukkametsästystä ei ole erikseen kielletty, mutta käytännössä se ei ole mahdollista, sillä meillä ei saa pitää vankeudessa luonnonvaraisia lintuja. BirdLife Suomi pitää silti tärkeänä, että haukkametsästys kielletään suoraan myös Suomen lainsäädännössä.

Haukkametsästykseen liittyy monia muitakin ongelmia kuin luonnonvaraisten lintujen pyydystäminen ja salakuljetus. Metsästyshaukat eivät pysty saalistustilanteessa erottamaan rauhoitettua lajia rauhoittamattomasta. Haukkametsästys on valikoimatonta tappamista, mikä on hyvän metsästyskäytännön periaatteiden vastaista.

Karkuun pääsevät ja muiden lajien tai paikallisten muotojen kanssa risteytyvät metsästyshaukat heikentävät myös luonnonkantojen perimää.

BirdLife Suomi tiedottaa

Suomen tärkeimpien lintualueiden linnustollinen arvo on vähentynyt alle puoleen 1960-luvun tilanteesta. Tämä käy ilmi yhteenvedosta, jonka BirdLife Suomi teki kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden (IBA) perusteella. Tulokset julkaistiin kesällä Linnut-vuosikirjassa.

Heikoin tilanne on lintuvesillä eli matalavetisillä kosteikoilla. Lintujen vähenemisen syynä on vesistöjen rehevöityminen ja sitä seurannut ravintoketjujen muutos ja vesistöjen umpeenkasvu. Esimerkiksi monen järven ja lahden pohja on kuollut eikä enää tarjoa linnuille ravintoa. Tärkeät lintualueet heijastavat tilannetta koko maassa, sillä uhanalaisten lintujen joukossa korostuvat eniten kosteikkolinnut, kuten sorsat ja kahlaajat.

Tärkeiden lintualueiden (IBA) seurantakoordinaattorin Margus Ellermaan mukaan kosteikkolinnuston uhanalaistuminen on pysäytettävissä ja arvot palautettavissa: ”Hyvin toteutetut kosteikkojen peruskunnostukset nostavat niiden linnustoarvoa merkittävästi. Tarpeeseen nähden Suomessa on kuitenkin kunnostettu aivan liian vähän suojelualueita, jotta tällä olisi koko maan valtakunnallista vaikutusta. Kunnostustoimien viivästyminen tekee tarvittavista hankkeista koko ajan suurempia ja kalliimpia.”

BirdLife Suomi pitää välttämättömänä, että luonnonsuojelualueiden kosteikkojen kunnostusta tehostetaan välittömästi.

STT, TT, Aamulehti

Kolme Ruotsista Afrikkaan lentänyttä heinäkurppaa on ilmeisesti rikkonut eläinmaailman pitkänmatkan lentoennätyksen.

Linnut lensivät 90 kilometrin keskituntinopeudella yhtä mittaa Jämtlandin maakunnasta Luoteis-Ruotsista Länsi-Afrikkaan Nigeriaan. Yhteensä taivalta kertyi 6 000 kilometriä.

Kolmikon muuttoa seuranneiden ruotsalaistutkijoiden mukaan minkään toisen eläimen ei aiemmin ole mitattu taittaneen yhtä pitkää matkaa yhtä nopeasti.

Tutkijat arvelevat kurppien matkanneen pikavauhtia vältelläkseen matkanvarren levähdyspaikoilla vaanivia saalistajia.

Tutkijat yllätti sekin, että linnut jatkoivat Nigeriasta talvehtimaan sademetsäalueelle Kongon demokraattiseen tasavaltaan.

Aiemmin heinäkurppien talvehtimisalueita ei ole tunnettu.

Heinäkurppa kuuluu kahlaajiin. Lintukanta on vähentynyt viime vuosina rajusti, ja Suomessa heinäkurppa on harvinaisuus.

Kymensanomat

Ristisaaressa havaittu iberiantiltaltti on houkutellut saareen satoja lintubongareita.

Lintu tavattiin saaressa eilen illalla ja se varmistui harvinaiseksi vieraaksi päivän valjetessa.

— Iberiantiltalttia ei ole ennen tavattu Suomessa. Vuonna 2007 tehtiin havainto linnusta, joka osoittautui kuitenkin tiltaltin ja iberiantiltaltin risteymäksi, toteaa ornitologi Mikko Pöyhönen.

Iberiantiltaltti on tiltaltin ja pajulinnun näköinen lintu, jonka tuntee sen lauluäänestä.

— Laji on vaikeasti tunnistettava ja juuri sen lauluääni kiinnittikin lintuihmisten huomion.

Lintu on päältä vihreänharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, vaaleankeltainen juova silmäkulmassa. Sillä on tummat jalat ja lyhyehkö nokka. Iberiantiltaltin erottaa tavallisesta tiltaltista laulun lopussa kuuluvasta pärinästä, ja kutsuäänten alaspäin laskevasta melodiasta.

— Nimensä mukaisesti lintu pesii Iberian niemimaalla Espanjassa ja Portugalissa sekä Afrikan rannikolla. Se on muuttolintu ja nyt sen matka on mennyt aikalailla pitkäksi tai sitten sillä on ollut matkaseuraa, joka on tuonut sen Suomeen, miettii Pöyhönen.

Lintututkijat ottavat lintuvieraasta dna-näytteen ja varmistavat siten sen lajin

Seuraa Tõnnin liikkeitä täältä http://birdmap.5dvision.ee/index.php?lang=EN.

Osoitteesta löytyy myös toinen seurattava kiljukotka sekä mustahaikaroita.

Kaleva.fi

Viime päivien takatalvisesta säästä huolimatta kevään tulo etenee. Laulujoutsenet ovat kiirehtineet jo Oulun korkeudelle ja leskenlehti on puhjennut kukkaan Ahvenanmaalla. Ja mikä parasta, satelliittisääksi Jukka on aloittanut kevätmuuton kääntämällä nokkansa Suomen suuntaan.

Luonto-Liiton kevätseurannassa on Turussa nähty ensimmäinen kyy ottamassa aurinkoa etelärinteen pälvissä. Samoin siellä on nähty kekomuurahaisten tunnustelijoiden käyneen selvittämässä kevään etenemistä kekojensa pinnalla. Viileä ilma on kuitenkin hillinnyt murkkujen laajempaa ulkoiluintoa.

Aikaiset muuttolinnut, kuten kiurut, kottaraiset ja töyhtöhyypät odottelevat vielä peltojen sulamista rannikkoseuduilla. Kurjet ja tuulihaukat puolestaan ovat vähitellen saapumassa lounaasta.

Luonnontieteellinen museo taas ilmoittaa, että satelliittisääksi Jukka on lopettanut nuokkumisen kamerunilaisen tekojärven rantapuussa Afrikassa ja suunnannut matkansa kohti Suomea. Nyt Jukkaa seuraavat jännittävät, miten se selviää Libyan lentokieltoalueesta. Syysmuuton aikana linnun reitti nimittäin mutkitteli juuri Libyan yllä.

YLE Pohjois-Karjala

Kontiolahtelainen lokkitutkija Risto Juvaste elää jännittäviä aikoja. Toissa kesänä satelliittilähettimet kiinnitettiin vajaalle 70:lle suomalaiselle selkälokille. Kaksi niistä oli pohjoiskarjalaisia poikasia, joiden Juvaste odottaa palaavan tänä keväänä ensimmäistä kertaa talvehtimisalueeltaan Afrikasta.

Kesällä 2009 pienen satelliittirepun selkäänsä saaneet lokit ovat vielä Afrikassa. Toinen näistä nuorista selkälokeista majailee Victorian järvellä ja toinen on Etiopiassa pienellä kraatterijärvellä.

Kun kevät Suomessa etenee, kansainvälisessä seurannassa olevat selkälokit lähtevät yli 10 000 kilometrin lentomatkalle. Jos ja kun linnut palaavat kotikonnuilleen, se antaa arvokasta tietoa lokkitutkijalle.

- Siellä ne ovat viettäneet koko viime kesän ja koko vuoden. Nyt jännityksellä odotetaan, koska ne lähtee sieltä liikkeelle. Nuoret selkälokit , niiden matkat ja liikkumiset ovat olleet aika lailla mysteeri, koska vain alle 10 prosenttia niistä todella palaa vuoden päästä Suomeen, Risto Juvaste kertoo.

Lukurenkaat helpottavat

Uusi tekniikka on mullistanut myös lintujen perinteisen seurantamenetelmän, rengastuksen. Juvaste tekee kotonaan lukuisille suomalaisille ja ulkomaisille rengastajille muovisia lukurenkaita. Ne helpottavat suuresti tutkijoiden ja harrastajien työtä. Muovirenkaissa on yksilöllinen koodi, joka on luettavissa kiikarilla tai nykypäivänä yhä useammin hyvällä digikameralla.

- Jopa lennosta voidaan ottaa 50 metrin korkeudesta linnusta kuva ja siinä nähdään koodi . Tämä lisää noin satakertaiseksi tapaamisten määrän. Renkaathan laitetaan linnuille sitä varten, että saatais tietoa, missä ne liikkuu, lokkitutkija selittää.

Rakkaudesta lajiin

Suomen selkälokkikannat romahtivat puoleen 30 vuotta sitten. Nyt selkälokkeja on enää reilut 20 000. Mustaselkäinen lokkilaji on Risto Juvasteelle pitkäaikainen harrastus, nykyinen työmaa ja myös tulevan väitöskirjan aihe. Hänellä on suuri huoli selkälokin tulevaisuudesta...

- Mä niin paljon rakastan tätä lajia ja lintua, että haluaisin että sillä menis hyvin. Se suojelutyö on olennainen osa tätä tutkimusta, Risto Juvaste sanoo.

Saksalais-suomalais-venäläisen seurantatutkimuksen tulokset julkistetaan piakkoin. Suomessa reputettiin satelliittilähettimillä selkälokkeja Tampereella, Kokkolassa ja Pohjois-Karjalassa.

Maailman tummaselkäisistä selkälokeista noin joka kolmas elää Suomessa.

Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ja BirdLife Suomi

Helsingin ydinkeskustassa Forumin kauppakeskuksen katolla varttuu kolme huuhkajanpoikasta. Naaras pitää poikasia silmällä, ja koiras kantaa hämärissä kaneja perheelle syötäväksi. Kyseessä on ensimmäinen tiedossa oleva onnistunut huuhkajan pesintä suuren suomalaisen kaupungin keskustassa.

Suuren petolinnun asettuminen kaupungin keskustaan on Suomessa uusi ja kiinnostava ilmiö. Helsingissä on ollut kaupunkihuuhkajareviirejä vuodesta 2005 alkaen. Nykytietojen mukaan kaupunkialueella sijaitsevia reviirejä on Helsingissä 3–4 ja Espoossa yksi.

"Kaupunkilaistuminen johtuu ilmeisesti petovihan päättymisestä. Huuhkajien ei ole tarvinnut enää muutamaan vuosikymmeneen pelätä ihmisiä, ja rohkeimmat niistä alkavat tulla pesimään kaikkein helpoimman ravinnon äärelle ihmisistä välittämättä. Villikanit ovat cityhuuhkajien tärkein ravintokohde, ja Helsingissä tunnetusti riittää kaneja", toteaa Raimo Seppälä Helsingin Seudun Lintutieteellisen Yhdistyksen Tringa ry:n kaupunkihuuhkajaryhmästä.

Huuhkajien kaupunkipesinnän suurin riski on pesimäaikana sattuva tahaton häirintä, kuten lumenpoisto katoilta, valokirjaimien korjaukset tai toimistorakennusten ikkunoiden ulkopesut. Tringa ja BirdLife Suomi toivovatkin huuhkajaparille pesimärauhaa kaupungin vilinän keskellä. Forumin pesintää voi seurata esimerkiksi Sokos Hotel Vaakunan 10. kerroksen ravintolan terassilta.

Forumissa pesivä huuhkaja ei luultavasti ole kuuluisa Bubi, joka osallistui kesällä 2007 menestyksellisesti Suomen ja Belgian väliseen jalkapallomaaotteluun. Bubin reviiri sijaitsee ilmeisesti Olympiastadionin ja Uimastadionin seutuvilla. Varmimmin huuhkajan voi päivällä nähdä istumassa Kampissa rakennusten
seinustoilla ja katoilla.

Tyynen valtameren saarella asuu albatrossi, joka vielä 60 vuoden iässä kasvattaa poikasta.

Tutkijat ovat hämmästelleet Wisdom-albatrossin reippautta ja nuorekasta ulkomuotoa. Albatrossi ei näytä vanhentuneen juurikaan sen jälkeen kun sille vuonna 1956 laitettiin seurantarengas.

Wisdom on elämänsä aikana lentänyt jopa 4,8 miljoonaa kilometriä, mikä vastaa kuutta matkaa kuun ympäri.

Suurin osa saaren albatrosseista elää noin 30-40 vuoden ikään. Wisdom on siis poikkeuksellisen vanha. Tutkijat uskovat sen eläneen useamman kumppanin kanssa ja kasvattaneen noin 30 poikasta elämänsä aikana.

Albatrossivanhusta on seurattu tarkoin vuodesta 2002, jolloin tutkijat tajusivat linnun olevan todella vanha ja jo 50-luvulla rengastettu.

Ilkka

Päivien piteneminen auttaa lintuja selviämään helmikuun pakkasjaksosta, koska ruokailuun on enemmän aikaa. Kylmyys kuitenkin ruuhkauttaa talvilintuja ruokintapaikoille ja ravinnon menekki kasvaa. Kanalinnut joutuvat suojautumaan pakkasilta korvikemajoissa hankien kovetuttua.

- Periaatteessa linnut kyllä selviävät, jos ne pääsevät tankkaamaan tarpeeksi. Kriittisin aika on jo ohi, tiedottaja Jan Södersved BirdLife Suomesta kommentoi kuluvaa kireää pakkaskautta. Mainittavia lintukuolemia ei ole havaittu.

Yhä useampi metsissä asuvista lajeista hakeutuu pakkasten kestäessä ruokintapaikoille.

- Sitähän aina painotetaan, että jos on ruokintaan ryhtynyt, sitä ei tule keskeyttää, Jan Södersved viittaa tärkeimpään auttamiskeinoon. Taajamissa linnuilla tosin on useita vaihtoehtopaikkoja, mutta haja-asutusalueilla korvaavalle tankkauspaikalle voi olla pitkä matka.

Länsi-Uusimaa

Karjalohja on saanut nimiinsä eläinmaailmaan uuden ennätyksen. Katteluksen kylässä marraskuussa havaittu pähkinähakki on nimittäin todettu maailman vanhimmaksi. Se on syntynyt vuonna 1990, ja on oletettavasti naaras. Täysin varmaksi sitä ei voi sanoa, sillä pähkinähakkiurokset- ja naaraat ovat hyvin samanlaisia.

– Urokset ovat hieman rotevampia, lohjalainen lintuharrastaja Esa Aaltonen kertoo. Juuri hän pyydysti hakin Rauno Kaartisen pihasta.

Ilmeisesti juuri koon perusteella linnun rengastaja, nyt jo edesmennyt Veikko Tarsa on määrittänyt rengastamansa linnun naaraaksi. ”Hoikahko” , Tarsa on kirjoittanut perusteeksi sukupuolen määritykselle.

Tarsa rengasti linnun 16. joulukuuta vuonna 1990 Karjalohjan Kalkkimäessä.

Rauno Kaartisen pihassa ennätyshakki on vieraillut useita kertoja. Kaartinen ruokkii hakkeja maapähkinöillä, joita kuluu talvessa 200 kiloa.

Tänä talvena ruokailemassa on käynyt kymmeniä hakkeja. Vuosien varrella pihassa on rengastettu 150 hakkia.

–Ympärillä metsää ja paljon pähkinäpensaita, Esa Aaltonen arvelee syyksi hakkien paljouteen.

Yle Uutiset

Tshernobylin räjähtäneen ydinvoimalan läheisyydessä linnuissa tapahtuu edelleen merkittäviä kehityshäiriöitä, kertoo kansainvälinen tutkimus. Lintujen aivot jäävät viisi prosenttia pienemmiksi kuin alueilla, joilla ei ole suurta taustasäteilyä. Tutkimuksesta kertoo BBC.

Ilkka

Tammikuun lopun voimakkaat säävaihtelut hankaloittavat monen lintulajin elämää. Puiden jäätyminen estää hyönteissyöjälintuja pääsemästä ravintoon nokiksi. Isommista linnuista peltopyyt ajautuvat kylille hankien muututtua liian koviksi kaivajille. -Niillä on nyt hätä kädessä, riistapäällikkö Jarkko Nurmi Pohjanmaan riistapiiristä kuvailee viestejä peltopyiden laajamittaisesta nälkävaelluksesta.

Vuorottaiset nuoskakelit ja kovat pakkaset ovat kuorettaneet muutenkin paksun lumipeitteen niin vahvaksi, etteivät peltopyyparvet pysty kaivautumaan sen läpi ruokailemaan. Nurmen mukaan useat parvet ovatkin ajautuneet peltolakeuksilta kylille etsimään hätäravintoa. Ilmiö alkoi tammikuun puolivälin jälkeen.

-Parvet ovat piharuokinnan varassa, Nurmi kertoo. Linnuille voi tarjota kauran lisäksi soraa ja niille voi kaivaa esille myös nurmivihantaa.

Erityisesti tänä talvena ovat useat riistapellot toisaalta koituneet peltopyiden pelastukseksi. Parhaimmilla pelloilla asuu useita peltopyyparvia nauttimassa viljatarjontaa.

Parikymmentä vuotta sitten Suomessa oli noin puoli mijoonaa varpusta. Varpuskannan kokoon on todennäköisesti vaikuttanut ravinnon väheneminen ja tehomaatalouden muutokset. Dramaattisesta muutoksesta huolimatta varpunen on maassamme yhä melko runsaslukuinen.

FM Jaana Kekkosen väitöstyön mukaan varpuspopulaatiot ovat myös eriytyneet 1980-luvun jälkeen toisistaan. Kaksikymmentä vuotta sitten Suomen varpuset muodostivat käytännössä yhden ryhmän. Tavallisesti eriytymistä tavataan lajeilla, joiden yksilömäärä on huomattavasti nykyistä varpuskantaa pienempi.

Suomen tapaan Norjassa varpuset ovat jakaantuneet geneettisesti toisistaan eroaviin ryhmiin. Tutkijoiden mukaan ero johtuu kuitenkin todennäköisesti naapurimaan vaihtelevista maastonmuodoista.

Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo

Merikotkien ikäennätys pantiin uusiksi tällä viikolla. Uumajassa, Ruotsin itärannikolla luettiin 24. tammikuuta merikotkavanhuksen rengas E-7152, jolla Seppo Saari merkitsi linnun 14.7.1980 Sodankylässä. Kyseessä on maailman vanhin luonnonvarainen merikotka: ikää on kertynyt jo noin 30 vuotta ja 7 kuukautta!

Aikaisempien rengashavaintojen perusteella tämä merikotka siirtyi talvehtimaan Ruotsin puolelle jo varsin varhaisella iällä. Sen rengas onnistuttiin lukemaan ensimmäisen kerran joulukuussa 1984 Södermanlandin maakunnassa, Tukholman eteläpuolella. Seuraavan kerran lintu tavattiin hieman yli neljän vuoden kuluttua, jolloin se nähtiin Gävleborgin maakunnassa Pohjanlahden rannalla. Samalta seudulta merikotkasta ilmoitettiin yhteensä 12 havaintoa talvilta 1989/1990, 1990/1991 ja 1992/1993. Noiden vuosien jälkeen se oli tutkijoilta kadoksissa peräti 13 vuotta ennen tuoreinta havaintoa, joka tehtiin nyt tammikuussa. Kotka nähtiin Uumajan seudulla ruokailemassa haaskalla.

Merikotkan (Haliaeetus albicilla) aikaisempi Suomen ikäennätys oli 27 vuotta ja 6 kuukautta. Merikotkan aiempi maailman ikäennätys taas kuului norjalaiselle linnulle, joka löytyi kuolleena 29 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä.

BirdLife Suomi

Asikkalalainen koululainen Tuomas Meriläinen (12 v.) valokuvasi tänään kotipihallaan oudon näköisen tikan, jonka asiantuntijat pystyivät kuvasta määrittämään tammitikaksi (Dendrocopos medius). Lajia ei ole aikaisemmin havaittu Suomessa, vaikka joissakin vanhemmissa lintukirjoissa kummitteleekin sittemmin hylätty havainto 1940-luvulta.

– Tikka kävi äkkiä lintulaudalla jo toissa lauantaina, kertoo Tuomas. Silloin ruokavieraan henkilöllisyys ei vielä selvinnyt. Kun lintu tänään iltapäivällä palasi ruokinnalle, Tuomas lainasi äitinsä kameraa ja ehti ottaa linnusta muutaman kuvan. Tuomas on harrastanut pienestä pitäen lintuja ja tuntee tavalliset tikkalajit, mutta kuvan lintu ei ollut tuttu.

Tammitikka on vähän pienempi kuin käpytikka, jota se selkäpuolelta muistuttaa. Tammitikan päälaki on kuitenkin kokonaan räikeän punainen ja pään sivut ovat kuviottomammat ja nokka hennompi. Alapuolen kuviointi on samantyyppinen kuin valkoselkätikalla: alaperä on hailakan ruusunpunainen ja rinta heikosti viiruinen.

Tammitikka pesii Keski-Euroopan ja lounaisimman Aasian vanhoissa jalopuumetsissä. Pohjoismaista tammitikka on hävinnyt, Tanskasta jo vuonna 1959 ja Etelä-Ruotsista vuonna 1982. Baltian kanta on sen sijaan vahvistunut. Etelä-Virossa, jossa laji pesii meitä lähinnä, on nykyään pieni pesivä kanta.

BirdLife Suomen rariteettikomitea on hyväksynyt tänä vuonna Suomelle uutena lajina toukokuussa Mynämäeltä Virolahdelle matkanneen munkkikorppikotkan. Käsittelemättä ovat vielä havainnot amerikantaivaanvuohesta Laukaassa, nokitaskusta Kristiinankaupungissa ja tundrakuikasta Järvenpäässä. Mikäli nämä havainnot ja tuore havainto tammitikasta hyväksytään, maassamme on havaittu tänä vuonna peräti viisi uutta lajia ja luonnonvaraisten lajien yhteismäärä nousee 465:een.

Rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.

BirdLife Suomi

Suomen ensimmäinen tundrakuikka (Gavia pacifica) viivähti Tuusulanjärvellä viime viikon keskiviikkona ja torstaina. Lintu tosin määritettiin vasta eilen – valokuvista.

Viime keskiviikkona Ari Ahtiainen löysi Tuusulanjärveltä harvinaisen amerikanjääkuikan, jota moni lintuharrastaja kävi katsomassa. Kookasta amerikanjääkuikkaa tarkkaillessa harva kiinnitti huomiota sen seurassa olleisiin kahteen pienempään kuikkaan. Vasta, kun Pekka Komi laittoi verkkosivuilleen kuvia näistä linnuista, tarkkasilmäisimmät keksivät, että toinen kuikista näyttikin tundrakuikalta.

Tundrakuikka muistuttaa suuresti kuikkaa, jonka alalajiksi se aiemmin luokiteltiinkin. Talvipukuisen tundrakuikan reidellä on vähemmän valkeaa, kurkussa erottuu usein ikään kuin tumma leukaremmi ja nokka vaikuttaa yleensä pienemmältä kuin kuikalla. Erot ovat pieniä, mutta irlantilaisen asiantuntijan Killian Mullarneyn mukaan kuvissa on varmasti tundrakuikka.

Tundrakuikka pesii Alaskassa, Pohjois-Kanadassa sekä Koillis-Siperiassa ja talvehtii Tyynenmeren rannikolla sekä Pohjois-Amerikan ja Kaukoidän suurilla järvillä. Euroopassa laji havaittiin ensi kerran vasta tammikuussa 2007. Sittemmin tundrakuikka on havaittu kuusi kertaa Brittein saarilla ja kerran Espanjassa.

Mikäli BirdLife Suomen rariteettikomitea hyväksyy havainnon, tundrakuikka on 463. luonnonvaraisena Suomessa havaittu lintulaji jo neljäs maalle uusi laji tänä vuonna. Huhtikuussa Laukaasta löytyi amerikantaivaanvuohi, toukokuussa seurattiin Etelä-Suomen poikki lentänyttä munkkikorppikotkaa ja lokakuun alussa Kristiinankaupungista löytyi nokitasku. Rariteettikomitea tarkastaa Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot ja arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut.

BirdLife Suomi

Kristiinankaupungista löytyi tänään hieman ennen puoltapäivää Suomelle uutena lintulajina nokitasku (Saxicola caprata). Linnun löysivät Antti J. Lind ja Harry Lillandt. Havainto on odottamaton, sillä lähimmät nokitaskut pesivät Keski-Aasiassa Iranissa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa ja Kazakstanissa eikä lajista ole aikaisempia havaintoja Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. Lähimmät harhailijat on havaittu Israelissa ja Kyproksella.

Nokitasku on kolmas maalle uusi laji tänä vuonna. Huhtikuussa Laukaasta löytyi soidintava amerikantaivaanvuohi ja toukokuussa Etelä-Suomen poikki lensi munkkikorppikotka. Uusia lajeja havaitaan tavallisesti vain yksi kaksi vuodessa. BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkastaa kaikki Suomessa tehdyt valtakunnallisesti harvinaiset lintuhavainnot. Komitea arvioi, ovatko määritysperusteet riittävät ja onko lintu luonnonvaraisesti harhautunut. Mikäli rariteettikomitea hyväksyy havainnon, nokitaskusta tulee 462. laji Suomessa havaittujen lintulajien listalle.

Nokitasku löytyi Domarkobbanin saarelta. Samasta saaresta löydettiin viime vuonna maamme ensimmäinen ylänkötylli.

BirdLife Suomi

Suomessa on havaittu viimeisen puolentoista viikon aikana yli 50 viitatiaista, mikä on erittäin poikkeuksellista, sillä määrä on suurempi kuin maassamme tähän mennessä havaittujen viitatiaisten määrä yhteensä. Ennen tätä syksyä Suomesta on hyväksytty vain noin 40 havaintoa viitatiaisesta. Vaikka lajia ei havaita vuosittain, nyt Suomessa lienee satoja viitatiaisia.

Syksyn ensimmäinen viitatiainen rengastettiin Joensuussa 12.9. Seuraavat yksilöt nähtiin parisen viikkoa myöhemmin, mutta siitä lähtien viitatiaisia on havaittu päivittäin. Runsaimmin viitatiaisia on nähty Pohjois-Karjalassa, mikä viittaa siihen, että linnut ovat vaeltaneet Suomeen Laatokan pohjoispuolelta. Etelä-Karjalasta on toistaiseksi vain yksi havainto. Viitatiaisia on nähty myös Kainuussa, Keski-Suomessa, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä Päijät-Hämeessä.

Viitatiainen pesii Länsi- ja Keski-Euroopasta Venäjälle Baltian maiden itäpuolelle. Meitä lähinnä viitatiainen pesii Virossa ja Etelä-Ruotsissa. Muiden tiaisten tapaan viitatiaiset vaeltavat epäsäännöllisesti. Kun pesintä on onnistunut hyvin, suuri osa kannasta joutuu lähtemään muualle etsimään ravintoa. Tänä syksynä myös hömötiaiset ovat vaeltaneet ennätysrunsaina.

Viitatiainen muistuttaa suuresti meillä yleisenä pesivää hömötiaista. Parhaiten sen huomaa tiuskivasta kutsuäänestä. Tavallisin ääni, terävä "pjitsä" on kuin malttamaton, huonosti äännetty pizzatilaus. Määrityksen varmistamiseksi lintu on syytä myös nähdä. Selkein ero on siivellä: viitatiaisella ei näy vaaleaa siipipaneelia, joka kotoisella hömötiaisella erottuu hyvin. Muita eroja hömötiaiseen on muun muassa kiiltävämmän musta päälaki.

BirdLife Suomi

Viime päivinä närhiä on ollut liikkeellä poikkeuksellisen runsaasti. Eilen Hankoniemen kärjen ohi lepatti 1072 närheä, mikä on suurin yhdellä paikalla laskettu päiväsumma. Yli tuhat muuttavaa närheä nähtiin myös Asikkalan Pulkkilanharjulla ja Helsingin Vuosaaressa. Pulkkilanharjulla laskettiin jo sunnuntaina yli tuhat närheä ja kuluneen viikon aikana yli 3000 närheä. Pulkkilanharjun aikaisempi päiväennätys oli runsaat 500 närheä.

Närhet muuttavat tavallisesti löyhissä, muutaman yksilön parvissa, mutta vaelluksen ollessa vilkkaimmillaan parvissa voi olla jopa kymmeniä yksilöitä. Parvet liikkuvat pääosin varsin matalalla, vain vähän puunlatvoja korkeammalla. Nyt vaeltavia närhiä on nähty lähes koko maassa Hangosta Lieksaan.

Kesällä närhi on hiljainen ja huomaamaton. Syksyllä närhet ovat näkyvämpiä kerätessään tammenterhoja ja kuljettaessaan niitä talvikätköihin. Suurin osa närhistä talvehtii meillä, mutta joinakin syksyinä osa linnuista vaeltaa kauemmas, jopa satojen kilometrien päähän. Närhen pesintä on ilmeisesti onnistunut tänä kesänä hyvin ja närhiä on paikoin liikaa ravintovaroihin nähden, minkä vuoksi osa linnuista lähtee vaellukselle. Varsin monet havumetsävyöhykkeen paikkalintulajit, kuten tikat, käpylinnut ja tiaiset, vaeltavat epäsäännöllisesti, kun ravintoa ei riitä kaikille.

Närhi on lennossa silmiinpistävän näköinen. Se lepattaa lyhyillä pyöreäpäisillä siivillään hitaasti ja epävarman tuntuisesti. Pyrstö erottuu melko pitkänä, ja sen tyvellä erottuu yläpuolella valkea laikku. Myös siivillä on laajat valkeat laikut ja siiventaipeessa erottuu läheltä hennosti kirjailtu, kauniin vaaleansininen kuvio.